01.03.2010, 16:09 | Maria Guzenina-Richardson
Kuinka paljon on tarpeeksi?
Hyvä kysymys vai mitä?
Me olemme kulutusyhteiskunnassa eläviä rohmuajia. Tavaraa hankkiessamme määrä korvaa liian usein laadun. Se alkaa jo lapsena. Lukuisat pokemonit, legot, gogot, bratzit, barbit ja kaikki muut muovijohdannaiset täyttävät ensin kotien nurkat, ja sitten aivan liian usein ne päätyvät kaatopaikkojen sekajätevuorten jatkeeksi. Pois heitetyn tilalle hankitaan taas uutta tavaraa ja sama kiertokulku jatkuu aina uudestaan ja uudestaan. Muovin keksimisen myötä maapallo on täyttynyt jätteestä, joka ei katoa useamman sukupolven aikana. Ihmisten onnea tavarapaljous ei kuitenkaan ole tuonut lisää.
Mistä onni syntyy? Meillä on keinot mitata talouden onnea bruttokansantuotteen mittareilla. Mitä enemmän kulutamme, sitä paremmin pyörivät talouden rattaat. Bruttokansantuotteen mittaristossa myös luontoa kuluttavat teot parantavat lukemia. Esimerkiksi yksityisautojen määrä lisää bruttokansantuotetta, julkisilla liikkuminen taas vähentää. Ja silti juuri tämä bkt on se mittari, jota edelleen tuijotetaan liian yksisilmäisesti myös poliittisten päätösten pohjana. Toisinkin voisi olla.
Pienessä Bhutan-nimisessä valtiossa on jo muutaman vuosikymmenen aikana käytetty päätöksentekoa avittavana mittaristona bruttokansanonnellisuutta. Se on siellä kirjattu jopa perustuslakiin. Gross National Happiness (GNH) mittaa kulutuksen sijaan henkistä hyvinvointia, oman ajan käyttöä, yhteiskunnallista vuorovaikutusta, kulttuurin ja koulutuksen tasoa, ihmisten elintasoa, terveydenhuollon palveluiden toimivuutta ja mikä tärkeää, luonnon monimuotoisuutta ja kestävyyttä.
Myös Ranskassa presidentti Sarkozy palkkasi pari vuotta sitten kaksi nobelistiherraa Joseph Stiglitzin ja Amartya Senin kehittämään ranskalaisten poliittisten päättäjien käyttöön kokonaisvaltaisemmin maailmaa arvioivat mittarit. Mutta vastuu ei tietenkään ole vain valtioilla.
Maailman tila 2010 ˆraportti julkaistiin äskettäin suomeksi. Siitä selviää muun muassa, että naudanlihakilon tuottaminen saa aikaan yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin autolla ajaminen 250 kilometriä. Kun vaikkapa tämän tietää, voi tehdä itsekin parempia valintoja elämässään.
Kymmenenvuotias poikani kysyi eräänä päivänä, mitä ekologinen jalanjälki tarkoittaa. Olin hänestä sillä hetkellä erityisen ylpeä. Kysyminen johtaa ymmärtämiseen ja ymmärtäminen toivottavasti tekoihin. Maailmamme on kovin ainutlaatuinen ja koko ihmiskunnan on aika herätä elämään kestävämmin. Viisas sanonta kuuluu: Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa. Kumpaa Sinä haluat olla?
Maria Guzenina-Richardson on ensimmäisen kauden kansanedustaja, joka toimii päättäjänä myös Espoon valtuustossa. Hänet valittiin kaksi vuotta sitten puolueensa Sdp:n varapuheenjohtajaksi ja naisliiton Demarinaisten puheenjohtajaksi. 41-vuotias Guzenina-Richardson on aktiivinen luonnossa liikkuja ja käyttää työmatkoihinsa mieluiten julkisia liikennevälineitä. Hän harrastaa lenkkeilyä, lukemista ja kirjoittamista.
