02.02.2010, 13:15 | Noora Shingler
"Yksi ongelma mukaan, kiitos"
Jos 2000-luku pitäisi kiteyttää yhteen esineeseen, olisi se kertakäyttökahvimuki. Take away -kuppi kiteytyttää erinomaisesti nykyihmisen tavan suhtautua maailmaan: juoman voi ostaa melkein mistä vain, koska tahansa, hetken mielenjohteesta ja se on nopea, kätevä, halpa ja poisheitettävä. Juoman saa nopeasti, ja siitä pääsee eroon vielä nopeammin! Kiireinen ja tärkeä arkemme suorastaan vaatii kuuman juoman nauttimista lennossa, emmehän me muuten ehdi nauttia latteamme, se on mahdotonta!
Mutta kertakäyttökulttuurimme ei voi jatkua loputtomiin, eikä kyse ole tietenkään pelkästä mukista, mutta tämä pieni esine konkretisoi mitä parhaiten suhdettamme oikeuteemme kuluttaa ja nauttia.
Työskentelin viime vuonna Yleisradion ensimmäisenä ympäristökoordinaattorina ja olin vastuussa muun muassa kertakäyttömukikulttuurin tuhoamisesta työpaikallani. Ison organisaation viherpesu ei ole ihan helppo juttu. Tällaisen tavoitteen saavuttaminen vaatii isoja muutoksia työkulttuurissa, vaikka kyse olisi niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin pienestä mukista. Mutta näitä pieniä mukeja kului YLE Pasilassa 30 000 kuussa. Eikä se ollut ilmaista.
Miksi muutos kestävämpään tapaan sitten on niin vaikea toteuttaa? Luulisi, että kahvilan alueella juomansa nauttiva juo juoman kahvion kestomukista ja juoman mukaan haluava ottaa sen yksinkertaisesti omaan mukiin. Helppoa! Ehei. Kaukana siitä.
En tajunnutkaan, kuinka korvaamattomaksi niinkin korvattavissa olevan kuuloinen tuote kuin kertakäyttömuki on muodostunut. Neuvottelin mukeista luopumisasiasta työpaikkani eri ravintoloitsijoiden kanssa, mutta kukaan ei tuntunut olemaan valmis tekemään päätöstä mukeista luopumisesta. ”Emme me tällaiseen lähde elleivät kaikki muutkin ravintolat tee samoin” totesivat kaikki yksitellen. Lopulta itse toimitusjohtaja päätti asiasta ja homma saatiin liikkeelle. Mutta enpäs tiennyt, mihin muurahaispesään olin mennyt sörkkimään.
”Entäpä raksamiehet? Eivät he voi kanniskella mukanaan kestomukia”, sanoi eräs ravintoloitsija. Mihin katosivat termokset, ihmettelin minä? Tai entäpä, jos kahvit juotaisiinkin kahvilassa, pöydän ääressä? Niin tehtiin joskus...
”Mutta ne jotka tulevat töihin kahvion kautta, ei heilläkään ole omaa mukia mukanaan”, totesi toinen ravintoloitsija. Niin, kaikki ovat tottuneet kertakäyttömukiin. Entäpä jos — taas villi idea — muuttaisimme rutiinejamme siten, että menisimme aamulla ensin työhuoneeseen, ottaisimme sieltä mukin ja hakisimme kahvin kahviosta vasta sen jälkeen? Rutiinit uusiksi vaan, voiko se olla niin vaikeaa? Olemmehan me tottuneet kantamaan mukanamme kännykkääkin, miksemme osaisi hakea työhuoneesta omaa mukia?
”Entä sitten kun meillä loppuvat astiat kesken?” kysyivät kaikki neljä ravintoloitsijaa vuorotellen. En ihan käsittänyt asiaa, mutta pian minulle selvisi, että jos asiakkaat eivät saa kertakäyttömukia, ottavat he mukaansa ravontolan omaisuutta olevan kestomukin — palauttamatta sitä ravintolaan! Kestoastiat siis fyysisesti loppuvat kesken (oli niitä kuinka paljon tahansa) koska porukka panttaa niitä työpisteillään. Tämän lisäksi astioita katoaa jatkuvasti ”johonkin”.
Kertakäyttökulttuurin myötä myös suhde kestotavaraan on muuttunut. Toisen omaisuutta ei kunnioiteta, eikä uudelleenkäytettävän tavaran arvoa ymmärretä. Ja tämä koskee muutakin kuin kertakäyttömukeja.
En vieläkään meinaa käsittää, että take away -juoma on niin pyhä ja korvaamattomaksi muodostunut ilmiö, kuin minkä sain oppia, mutta arvaa mitä? Vastustuksen ja ahdistuksen, muutosvastarinnan ja sadattelun jälkeen YLE on saanut Green Office -sertifikaatin ensimmäisenä mediatalona Suomessa, eikä kertakäyttömukeja enää löydy YLE Pasilan kuppiloista. 3000 ihmistä on oppinut uuden juomakulttuurin. Muutos on siis mahdollista sielläkin, missä tuntuu, ettei mitään saumaa totuttujen käyttäytymismallien muuttamiselle ole. Ole sinäkin omalla työpaikallasi rohkea ja pyri edistämään oman organisaatiosi kestävää käyttäytymistä, siitä nimittäin ottavat mallia muutkin!
Maailma muuttuu pieni teko kerrallaan.
Noora Shingler on terveydestä ja ympäristöstä kiinnostunut, Tarinatalon YLElle tuottaman Uusi Musta -sivuston toimittaja ja tuottaja, joka opiskelee vapaa-ajallaan luonnonmukaista maa- ja elintarviketaloutta. Kirjoituksia myös IMAGEssa. Lisää Nooran kirjoituksia löydät sivuilta www.kemikaalicocktail.blogspot.com sekä www.yle.fi/uusimusta .
Kahvin ystävä 16.02.2010, 11:18
Ainahan ihmiset vieroksuvat kaikkea uutta. Uskon, että nyt kun Yle Pasilassa on siirrytty uuteen toimintamalliin, saattaa muutkin firmat (toivottavasti) ottaa mallia sieltä. Yhdessä koulussa alettiin myymään oppilaille termoskahvikuppeja, jolloin saatiin suurin osa take away-kupeista historiaan. Tulevaisuudessa tulee varmasti itsekin mietittyä kaksi kertaa jos on ottamassa kahvia mukaan, ehkä sen todellakin juo vain kahvilassa. Kiire, jonka tähden tulee otettua take-away, on yleensä vain tekosyy!